Hyvä seksuaaliterveyden perusta luodaan lapsuudessa, jolloin rakentuvat itsetunto, kehonkuva sekä asenteet itsensä ja toisten suojaamiseen ja arvostamiseen. Nuorelle avautuu uudenlainen seksuaalinen maailma mahdollisuuksineen, tunteineen ja riskeineen. Siksi lapset ja nuoret tarvitsevat seksuaalisuudelleen tukea ja suojaa. Lasten ja nuorten oikeus kasvurauhaan ja koskemattomuuteen on kerrottava heille myös seksuaalisuuden alueella.
Mm. Maailman terveysjärjestö WHO:n seksuaalikasvatuksen standardit kertovat eri ikävaiheisiin sopivat seksuaalikasvatusaiheet.
MITEN OSAISI ANTAA SEKSUAALIKASVATUSTA?
Melko hämmentävänä kokevat monet ajatuksen seksuaalikasvatuksesta. Mieleen saattavat nousta tilanteet, joissa omat vanhemmat tai opettaja punastelivat.
Seksuaalinen kehitys on koko elämän kestävä tapahtuma. Samoin seksuaalisuuteen liittyvien seikkojen oppiminen jatkuu koko ajan, ja kiinnostuksen kohteita riittää. Ne vaihtuvat ikä- ja kehitysvaiheiden sekä elämäntapahtumien myötä.
Kuva: Siiri Heimonen
Niinpä seksuaalikasvatuksenkin tulisi olla luonnollinen, lapsen persoonaa ja ikävaihetta kunnioittava osa ihmiseksi kasvattamista. Jos puhumisen aloittaa vasta murrosiässä, nuorella voi olla vastustusta kuunnella, etenkin mikäli puhutaan lähinnä kielteisitä ilmiöistä tai sairauksista. Tärkeintä on pienestä pitäen ymmärtää seksuaalisuus yksilön ikiomana voimavarana ja ominaisuutena, täysin riippumatta mahdollisesta kumppanista tai suoritteita.
Pieni lapsi ei toki ymmärrä seksuaalisuudesta höykäsen pöläystä, mutta oman kehon arvostus, hellyyden ja läheisyyden merkitys, rakkauden ja nautinnon lapsi kyllä tajuaa. Ne kaikki ovat seksuaalikasvatusta!
MIKSI SEKSUAALIKASVATUSTA PITÄÄ ANTAA?
Tänä päivänä ei ole enää erikseen lasten ja aikuisten tietoa. Media ja netti tuovat aikuisten asiat ja huolet lastenkin tietoisuuteen. Hyvin monet lapset kohtaavat raakaa pornoa. Tositv:ssä nuoret aikuiset suostuvat paljastamaan kaikkein yksityisimmät asiansa. Saippuasarjoissa pettäminen, valehtelu ja loukkaaminen ovat sääntö. Ihmisenä olemisesta ja ihmissuhteista saa melko julman ja julkean kuvan, jos seksuaalikasvatus on vain näiden lähteiden varassa.
(Kuva: Roberto Cacciatore)
Moni aikuinen haluaisi itse antaa lapsilleen vahvan ja myönteisen pohjan. Se tarkoittaa oikeita asenteita, oikeaa tietoa ja avoimen seksuaalisuudesta puhumisen ilmapiirin. Vahingolliseltakaan tiedolta kun ei todennäköisesti voi suojata omaa lasta muuten kuin turvaamalla terve perusta, hyvä itsetunto ja puhevälit.
MITÄ SEKSUAALIKASVATUSTA ME AIKUISET SAIMME?
Moni muistaa omasta lapsuudestaan, miten usein seksuaalisuutta sivuaviin asioihin törmää: päiväkodissa jonkun äiti on raskaana, leikeissä barbit seurustelevat, pihalla isompi poika rehvastelee mahtisanoilla, leikitään lääkärileikkejä tai ala-asteella lapsi saa rakkauskirjeen.
Lapset ovat luonnostaan uteliaita kaikesta ihmisyyteen liittyvästä: yhtä hyvin siitä, mistä vauvat tulevat kuin siitä, minne mummot menevät. Ja ellei asioita selitetä, lapsi arvailee – päätyen hyvinkin kummallisiin käsityksiin. Moni ennen kuvittelikin, että suudelmasta voi tulla raskaaksi: "Matti ja Maija ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin, kopista kuuluu riks, raks, Maijalle syntyy ensimmäinen laps."
Kuva: Osmo Penna
Seksuaalikasvatus on kuitenkin alue, jolla moni aikuinen ei itse saanut kunnollista ”pakettia”, vaan asioita on kierrelty tai enimmäkseen vaiettu. Perintönä tästä, puhuminen hämmentää myös omien lasten kohdalla. Onko hyvä kertoa vai vaieta? Koska ja miten asioista tulisi puhua?
Mielestäni jokaisen olisi kohdallaan punnittava pystyisikö muuttamaan tätä häpeilyn ja salailun perinnettä. Voisinko juuri minä antaa seuraaville sukupolville edes hiukan enemmän ikätasoista tietoa, myönteisiä asenteita sekä paremmat mahdollisuudet nauttia kokonaisvaltaisemmin omasta seksuaalisuudestaan?
MITÄ SEKSUAALIKASVATUS SISÄLTÄÄ?
Seksuaalisuus on ominaisuus ja laaja asia.Se käsittää tunteita, opittuja asioita, järkeä ja biologiaa. Siihen liittyy yksityisyyden ja herkkyyden kokemuksia, noloutta ja jännitystä. Seksuaalisuudessa ollaan lähellä, aitoja, jopa alasti. Se vaatii luottamusta ja turvallisuutta, mutta myös itsearvostusta ja kykyä nauttia, sekä empatiaa: kykyä ottaa toinen huomioon. Yksityisyyden kokemus on tärkeä ja sitä pitää vahvistaa. Kaikkea ei kannata kertoa kaikille! Eikä seksuaalikasvatus koskaan saa sisältää paljastuksia omasta seksielämästä tai kädestä-pitäen opetuksia. Ei myöskään pakottamista seksiaktien katsomiseen.
Jos seksuaalisuudesta puhumiseen liittyy paljon häpeän tunnetta, se voi rajoittaa keskustelua. Jos lisääntymisestä puhuminen hävettää, helposti myös eri sukupuolista ja kehosta puhuminen tuntuu hankalalta, jopa murrosiän muutoksista kertominen on hankalaa ja ehkäpä edes tunteista ja hyvästä ja pahasta kosketuksesta ei voi puhua, siis kielletyn ja sallitun rajoista.
Kuitenkin itsetuntemus ja itsearvostus ovat itsensä hoitamisen ja suojaamisen peruspilarit. On aivan turhaa siirtää häpeän ja puhumattomuuden perintöä eteenpäin! Avoin puhe ei tarkoita, etteikö opetettaisi myös, että nämä asiat ovat omia ja yksityisiä, eikä kaikkea ole tapana näyttää kaikille. Reseptikirja ja suunniteltu menu eivät vähennä aterian nautinnollisuutta – seksuaalisuudessakaan tieto ei taatusti heikennä kykyä nauttia siitä!
(Kuva: Osmo Penna)
Miten alkuun?
Seksuaalikasvatus lähtee siitä, että ensin itse miettii, missä ovat omat rajat. Mistä osaa luontevasti puhua ja mistä ei. Pieniä lapsia mikään ei hämmennä, ellei häpeää heille opeteta. On siis itse opiskeltava nyt aikuisena puhumaan luontevasti niistä asioista, joista on päättänyt lapsilleen puhua. Tässä auttavat toiset aikuiset: vanhemmat voivat keskenään ääneen harjoitella, ja kuvitella puhuvansa lapselle. Voi kuvailla tytön ja pojan eroja, lisääntymistä ja murrosikäasioita toisilleen ääneen ja miettiä mikä on luontevin tapa ja mitkä sanat tuntuvat hyviltä. Myös hyvä ystävä käy, tai itsekseen luennoiminen metsäpolulla tai autonratissa.
Asiat kannattaa kuvata yksinkertaistetusti ja selkeästi. Haluttaessa apuna ovat monet aiheesta tehdyt kirjat, joissa kuvien kanssa on selvitetty lapsen ymmärtämällä kielellä kehoa, tunteita, seksiä ja lisääntymistä. Arvot ja säännöt on jokaisen aikuisen opetettava kuitenkin ihan itse, omaan ajatteluunsa pohjaten. Lämpimästi tässä voin suositella avuksi erinomaisia tarjolla olevia materiaaleja.
Kuka seksuaalikasvattaa?
Seksuaalisuudessa monet asiat sopivat opetettavaksi myös päiväkodissa ja koulussa, esim. anatomia ja hedelmöittyminen, itsemääräämisoikeus, oikeus suojeluun sekä oman ja toisten kehon, kehityksen ja erilaisuuden arvostus, normit ja rajat. Oma vanhempi tai muu turvallinen, läheinen aikuinen, tarjoaa lapselle turvalliset puitteet kehittyä tasapainoiseksi ja kysyä asioita tarkemmin.
Itse asiassa lapsi tarkkailee jatkuvasti ympäristöään. Jokainen aikuinen "seksuaalikasvattaa", omalla tavalla omassa kehossaan viihtymällä, itseä ja toisia arvoimalla, koskettamalla ystäviään, lapsia ja kumppaniaan. Näin lapsi saa arkisen mallin mukavalle läheisyydelle ja hyvälle itsetunnolle, sekä myös rajat: mitä tarkoittavat yksityisyys ja sopivuussäännöt.
(Kuva: Osmo Penna)
Milloin seksuaalikasvatus pitää aloittaa?
Silloin lapsi osaa tulla kysymään, jos jokin pohdituttaa tai hämmentää, eikä hänen tarvitse mennä kysymään toisilta lapsilta tai uskoa vääristeltyjä asioita. Noin 2-vuotias ymmärtää että on isoja ja pieniä tyttöjä ja poikia ja silloin on luontevaa opettaa pimppi ja pippeli. Jos 3-4-vuotias koskettelee usein alapäätään, hänelle sanotaan (nätisti), että sitä voi tehdä yksin ollessaan tai omassa sängyssä. 5-vuotias saattaa olla ”tulisesti” rakastunut aikuiseen, ja keikistelee nakupellenä, jolloin lapsen rakkautta arvostetaan mutta aikuinen suojaa lasta. Silloin kerrotaan, missä on tapana olla alasti ja missä ei. Ja että oma keho on ikioma, ja erityisen omia ja arvokkaita paikkoja ovat uimapuvun alla olevat paikat, niitä ei ole tapana kaikille näyttää. Ennen kouluikää myös lisääntyminen olisi hyvä kertoa, kuten myös oikeus suojautua ahdistavalta kosketukselta, olipa lähentelijä lapsi tai aikuinen.
Tärkeintä on ehkä lapsen kehon ja itsetunnon arvostaminen. Aina kun lapsi tarjoaa läheisyyttään tai kertoo rakkaudestaan, niihin kannattaa suhtautua kuin suureen lahjaan. Silloin lapsi saa kokemuksen siitä, että hänellä on paljon hyvää ja arvokasta annettavanaan. Omaa viehätysvoimaansa ei tarvitse testata sängystä toiseen, vaan uskaltaa aikanaan rohkeasti lähestyä sopivaa kumppaniehdokasta itseään ja toista kunnioittaen!
(Kuva: Laura Cacciatore)
Seksuaalisuuden portaat, mitä eri portailla tapahtuu?
Hyväkysymys: videot eri portaista
Huomenna pannaan pussauskoppiin, kertoo miten puhua herkistä ja vaikeistakin asioista eri ikäisten tyttöjen ja poikien kanssa. Runsaasti esimerkkejä lähes 30-vuotisen työuran ajalta. Värikäs ja runsas kuvitus, jossa lapset ja nuoret olleet mukana.
Portaita pitkin, tunnekasvatuskirja vanhemmille kertoo, miten puhua tunteiden kautta seksuaalisuudesta. Kirja tarjoaa kauniisti kuvitetun ja portaittain etenevän Seksuaalisuuden portaat -mallin. Värikkäitä esimerkkejä jokaiselta lapsen ja nuoren kehitysportaalta.
Tutustu Maailman terveysjärjestön WHO:n Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa.
Seksuaalikasvatukseen liittyvää erinomaista materiaalia on onneksi saatavilla runsaasti. Näillä pääset varmasti hyvin eteenpäin.